Vastasyntyneen kantaminen – kysymyksiä ja vastauksia

 

Vastasyntyneen kantaminen kantoliinalla ja kantorepulla on aivan ihanaa, ja monet vanhemmat haluavatkin kantaa pienokaistaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Kantovälinekin on usein hankittu valmiiksi jo raskausaikana. Kantamisen suhteen saattaa kuitenkin iskeä pikkuruisen vauvan kanssa epävarmuus h-hetkellä.

– Apua, miten ihmeessä tämä minikokoinen nyytti laitetaan kantovälineen kyytiin?
– Enhän vaan satuta vauvaani?
– Saako vauva henkeä?
– Voinko aiheuttaa lapselleni haittaa, jos kannan vauvaa väärin?
– Miten voin olla varma, että vauvani on turvallisesti kantovälineen kyydissä?

Nämä ovat hyvin yleisiä pohdintoja ja kuuluvat tuoreen vanhemman elämään. Olen työssäni kantovälineohjaajana opastanut monia perheitä alkuun pienen vauvan kantamisen kanssa ja olen itsekin oppinut paljon siitä, miten pienen vauvan saa mukavasti kantovälineen kyytiin. Olen koonnut alle vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joihin törmäämme Ipanaisella melkein päivittäin opastustyössämme. Toivottavasti näistä on sinulle apua.

Milloin vauvan kantamisen voi aloittaa?

ipa__baloonAivan ensimmäiseksi totean, että vastasyntynyttä vauvaa saa ja myös kannattaa kantaa heti syntymän jälkeen. Kantamisen kanssa ei tarvitse odottaa vauvan kasvamista muutaman kuukauden ikäiseksi, vaan terveenä syntyneen vauvan kantamisen voi aloittaa vaikka päivän ikäisenä. Ennenaikaisesti syntyneiden pienipainoisten vauvojen kanssa kannattaa aina keskustella kantamisesta hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Vauvaa voi kantaa kantovälineellä heti syntymän jälkeen, kun kantaminen tuntuu hyvältä itsestä ja vauvasta.

Vauvaa voi siis alkaa kantaa heti syntymän jälkeen, kun kantaminen tuntuu hyvältä itsestä ja vauvasta. Vaikka kantovälineen avulla on kätevää lähteä liikkeelle vauvan kanssa pian syntymän jälkeen, äskettäin synnyttäneen naisen kannattaa kuitenkin aina tunnustella vointiaan ja keskittyä mahdollisimman paljon lepäämiseen ja synnytyksestä toipumiseen vauvan ensiviikkojen aikana. Vauvan kanssa on hyvä pesiä mahdollisimman paljon sängyssä ihokontaktissa. Synnytyksen jälkeen puoliso tai muut läheiset voivat osallistua vauvan ihokontaktissa pitämiseen kantovälineen avulla.

Miksi vastasyntynyttä kannattaa kantaa?

ipa__hearthVauvan kantamisella on monia hyviä puolia. Fyysinen läheisyys ja hellä kosketus ovat erityisen tärkeitä vastasyntyneen kehityksen ja turvallisen kiintymyssuhteen kannalta.

Vauva on viettänyt ennen syntymäänsä elämänsä alkuhetket tiiviissä asennossa äidin kohdussa, lämpimässä ja turvassa. Vauva on tuntenut tähän saakka kaikki äidin liikkeet ja tottunut tuttuun äänimaailmaan sekä äidin sydämenlyönteihin. Syntymä on paitsi vanhemmille myös vauvalle suuri ja mullistava tapahtuma. Kantamalla voit auttaa vauvaa tuntemaan olonsa turvalliseksi kohdun ulkopuolella. Kantaessa vauva on kohdusta tutussa asennossa, tiiviisti kantajaa vasten ja tuntee kehollaan kantajan sydämen sykkeen ja haistaa vanhemman tuoksun. Läheisyys sekä hellä ja positiivinen kosketus rauhoittavat vauvan hengitystä ja auttavat pitämään vauvan kehon lämpötilan tasaisena. Stressihormonien määrä vauvan veressä laskee ja vauva on tyytyväisempi. Vauvalla on hyvä ja rentoutunut olo kantajan lähellä.

Ihmisvauva syntyy pienenä ja melkoisen avuttomana. Syntymän jälkeen menee pitkä aika ennen kuin vauva osaa liikkua ja pärjätä itsekseen. Vauva tarvitsee hoitajaa tunteakseen itsensä eheäksi, oppiakseen erottamaan rajat oman itsensä ja muun maailman välillä sekä saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi – oli kyseessä sitten nälkä, uni tai lämpimänä pysyminen. Tarpeiden ympärille kehittyy vauvan ja vanhemman välinen varhainen vuorovaikutussuhde. Vauva viestii, mitä haluaa – vanhempi tulkitsee ja vastaa vauvalle täyttämällä tämän toiveet. Kantaessa varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhemman välillä mahdollistuu vaivattomasti, kun vauva on vanhemman lähellä ja vauvan viestejä omista tarpeistaan on helppoa seurata.

Läheisyys ja kantaminen rauhoittavat vauvan hengitystä ja auttavat pitämään vauvan kehon lämpötilan tasaisena. Stressihormonien määrä vauvan veressä laskee ja vauva on tyytyväisempi.

Vauvan tarpeisiin vastaaminen ensimmäisten kuukausien aikana on intensiivistä ja välillä uuvuttavaa puuhaa, josta vanhemmille ei suoda juurikaan taukoja. Pienet vauvat eivät yleensä perusta yksin olemisesta pitkiä aikoja kerrallaan, vaan haluavat tuntea hoitajan fyysisen läsnäolon kehollaan. Kantamisesta voi olla apua koko perheen jaksamisen kannalta, sillä kantamisen avulla on mahdollista sovittaa yhteen omia ja vauvan tarpeita.

Yksi kantamisen parhaista puolista on, että vauva ja aistii kantaessa vanhemman liikkeet koko kehollaan. Kevyt keinahtelu ja heijaaminen toimivatkin useimmille vauvoille kuin maagisena rauhoittajana. Kantovälineen kanssa hytkyttely ja vauvan liikkeessä pitäminen onnistuvat kevyemmin. Vanhemman kädet vapautuvat muihin puuhiin ja vauvaa voi pitää lähellä tyytyväisenä omien käsien väsymättä.

Vastasyntyneen kantaminenKantamisesta ja vauvan pitämisestä ihokontaktissa on hyötyä myös imetyksen onnistumisen kannalta. Läheisyys vapauttaa imetyksen kannalta tärkeitä hormoneja – oksitosiinia ja prolaktiinia. Oksitosiini saa maidon herumaan rinnoista ja prolaktiini vaikuttaa maidontuotannon ylläpitoon etenkin imetyksen alkuvaiheessa. Etenkin jos imetyksen kanssa tuntuu olevan hankaluuksia, vauvan lähellä pitämiseen kannattaa satsata.

Vauvan kantaminen voi auttaa myös silloin, kun perheessä on isompia sisaruksia. Kantovälineen kyydissä vauva viihtyy usein tyytyväisenä kantajan lähellä samalla kun vanhemmalla on kädet vapaana olla läsnä isosisaruksille. Näin vanhempi voi tarjota heille tärkeää huomiota suuren elämänmuutoksen jälkeen ja vastata samalla vauvan tarpeisiin.

Ihokontaktissa kenguruhoidossa pitämisestä on todettu olevan paljon hyötyä etenkin keskosille. Keskosen lähellä pitämisessä voi hyödyntää kantoliinaa tai tätä tarkoitusta varten erityisesti suunniteltua ihokontaktitoppia. Ihokontaktissa pitämisestä on hyötyä myös täysiaikaisena syntyneille vauvoille. Vauvaa voikin kantaa liinassa vaippasiltaan – iho kantajan ihoa vasten.

Millä kantovälineellä vastasyntynyttä voi kantaa?

Pientä vauvaa voi kantaa heti syntymän jälkeen useimmilla kantovälineillä, kunhan kantovälinettä on mahdollista säätää siten, että se tukee pientä vauvaa riittävästi. Sellaiset kantovälineet ja kantoliinasidonnat kannattaa jättää suosiolla käyttämättä pienen vauvan kanssa, joita ei pysty kiristämään sopivaksi suhteessa kantajan ja vauvan kokoon.

Vastasyntyneen vauvan kantamiseen soveltuu erityisen hyvin trikoinen kantoliina, joka on mukava ja pehmoinen. Trikooliinassa vauvaa on helppoa pitää ihokontaktissa, ja parhaimmillaan vauvan paino ei tunnu juuri missään. Trikooliinalla yleisimmin käytettävä kietaisuristi2-sidonta on helppo oppia. Sidonnan hyvä puoli on, että sidonta valmistellaan ensin ilman vauvaa ja vauva asetellaan kyytiin vasta tämän jälkeen. Trikooliinasta vauva on helppoa ottaa välillä liinan kyydistä pois esimerkiksi syöttämistä ja vaipanvaihtoa varten. Sidonnan voi jättää valmiiksi päälle seuraavaa kantokertaa varten.

Trikooliinasta vauva on helppoa ottaa välillä liinan kyydistä pois esimerkiksi syöttämistä ja vaipanvaihtoa varten.

Trikooliinaa hankkiessa on hyvä kuitenkin tietää, että trikooliina on nimenomaan vauva-ajan kantoväline ja se alkaa joustavuutensa johdosta hiljalleen tuntua epämukavalta vauvan kasvaessa. Useimmat alkavat kaivata tukevampaa kantovälinettä vauvan ollessa 7-9 kilon painoinen. Moni kokee myös, että kolmikerroksisen sidonnan ansiosta trikooliina saattaa olla hiostava etenkin kesällä. Trikooliinoja on kuitenkin markkinoilla erilaisia: osa on materiaaliltaan paksumpia ja leveämpiä ja osa taas kevyempiä ja ohkaisempia. Kesävauvalle kannattaa valita ohut ja joustava trikooliina. Ohut liina on yleensäkin helpompi sitoa vastasyntyneen kanssa kuin paksumpi liina.

Vastasyntyneen kantaminen
Rengasliina (vasemmalla) ja trikooliina (oikealla) soveltuvat molemmat hyvin vastasyntyneen kantamiseen.
Vastasyntyneen kantaminen
Myös kudottu kantoliina sopii erittäin hyvin vastasyntyneen kantamiseen.

Vastasyntyneen kantamiseen soveltuvat erinomaisesti myös kudotut kantoliinat (etenkin kietaisuristi- ja masureppusidonnat) sekä rengasliina. Kudotuksi liinaksi kannattaa valita jokin melko pehmoinen ja notkea pikkuvauvan kantamiseen soveltava liina. Koko 6 riittää useimmille kietaisuristisidontaan. Isompikokoisille kantajille varminta on valita koon 7 liina. Kudottu liina on trikoiseen verrattuna tukevampi sekä käyttötavoiltaan pitkäikäisempi ja monipuolisempi. Kudotulla liinalla voi kantaa mukavasti vielä isompaakin lasta, myös selkäpuolella ja lonkalla. Rengasliinalla vauvaa voi kantaa joko kantajan etupuolella masu masua vasten tai enemmän oman lonkan puolella.

Myös kantorepuilla (esim. Tula, Wompat, Ergo, JPMBB) voi kantaa heti syntymän jälkeen täysiaikaisena syntynyttä normaalipainoista vauvaa. Kantorepuissa tulee kuitenkin aina huomioida pienen vauvan kantamisen erityisvaatimukset. Joissakin kantorepuissa käytetään erillistä lisävarusteena hankittavaa vauvatukea (esim. Tula standard). Joissakin kantorepuissa vauvatuki on integroitu itse reppuun (esim. Manduca) ja joissakin kantorepuissa on taas säädettävä paneeli, jolloin erillistä vauvatukea ei tarvita (esim. Tula Free-to-Grow tai Fidella). Ennen pienen vauvan kantamista kannattaa tutustua huolella kantorepun käyttöohjeisiin ja valmistajan suosituksiin kantamiseen liittyen. Jos olet epävarma kantamisen suhteen, ota yhteyttä kantoreppusi jälleenmyyjään, kantovälinetukihenkilöön tai kantovälineohjaajaan.

Myös neliöliinalla vauvan kantaminen on mahdollista, mutta oman kokemukseni mukaan neliöliinat soveltuvat parhaiten käytettäväksi hieman isomman vauvan kanssa sitten, kun vauva osaa jo hieman kannatella itseään. Wrap tai -tyylisellä neliöliinalla (esim. Fidella Fly Tai), jossa on leveät liinamaiset olkaimet voi tosin kantaa jo vastasyntynyttäkin, kun vauva asetellaan huolella liinan kyytiin.

Tula Free-to-Grow soveltuu myös vastasyntyneen kantamiseen.

 

Vastasyntynyt - Tula vauvatuki
Vastasyntynyt Tula kantorepun vauvatuessa
Vastasyntyneen kantaminen - Ipanainen
Vauvatuki varmistaa, että vauvan jalat ovat kantovälineen sisällä sopivassa asennossa. Lisäksi vauvatuki antaa tukea vauvan selälle ja niskalle. Kuvassa Tula kantoreppu vauvatuen kanssa.

Millaisessa asennossa vastasyntyneen tulisi olla kantovälineessä?

Tämä kysymys mietityttää ehkä eniten tuoreita vanhempia. Ihan luonnollista – kukapa meistä ei haluaisi olla aivan 100 % varma, että omalla lapsella on kaikki hyvin. Vauvat ovat pieniä ja hauraita, mutta onneksi myös aika mukautuvaisia. On varmasti huojentavaa tietää, ettei lapselle aiheudu kovinkaan suurella todennäköisyydellä mitään pysyvää haittaa, vaikkei asento kantovälineessä olisikaan ihan täydellinen jokaisella kantokerralla.

ipa__watermelonYritän kuitenkin valottaa, millaisessa asennossa lapsi olisi hyvä laittaa kantovälineen kyytiin, jotta kantaminen olisi mahdollisimman mukavaa ja ergonomista sekä kantajalle että vauvalle. Tässä kirjoituksessa esittämäni ohjeet perustuvat ajatukseen, että vastasyntynyttä kannetaan vauvan kehon kehitysvaiheet huomioiden, kunnioittaen vauvan luontevaa asentoa. Vauvaa ei pakoteta väkisin mihinkään asentoon ja kantaessa pyritään siihen, ettei vauvan kehoon kohdistu ylimääräistä painetta tai rasitusta. Tavoitteena on, että kantaminen on kevyttä ja luontevaa niin vauvalle kuin kantajalle.

Vastasyntynyttä kannetaan vauvan kehon kehitysvaiheet huomioiden, kunnioittaen vauvan luontevaa asentoa. Vauvaa ei pakoteta väkisin mihinkään asentoon ja kantaessa pyritään siihen, ettei vauvan kehoon kohdistu ylimääräistä painetta tai rasitusta.

Vauva on ollut kohdussa kippuramaisessa sikiöasennossa ja tässä asennossa vauva yleensä viihtyy luonnostaan myös syntymän jälkeen. Kannettaessa vastasyntynyttä vauvaa yritetään säilyttää vauvan luonnollinen asento. Kokeile mielikuvaharjoitusta: kuvittele, että makaat selälläsi ja vastasyntynyt pötköttää rinnallasi. Vauvan selkä on pyöreänä ja vauvan jalat ovat koukussa vauvan vatsaa vasten. Tämän asennon yritämme säilyttää myös kantovälineessä, mutta siten, että vauva on tuettuna pystyasennossa rintaasi vasten. Jotta vauvan asento pysyisi kantovälineessä hyvänä, tulee kantovälineen tukea tiiviisti vauvaa aivan koko vauvan selän ja pepun alueelta. Näin vauvan paino jakaantuu tasaisesti koko vauvan vartalolle, eikä mihinkään kohtaan kohdistu liikaa rasitusta.

Vastasyntyneen kantaminen
Vastasyntyneelle luonteva asento, jossa selkä on pyöreänä ja jalat koukussa vauvan vatsaa vasten.

Vauva alkaa kannattelemaan päätään tukevammin noin 6-8 viikon iässä. Ennen selän lihaksiston kehittymistä vauva ei siis pysty vielä kannattelemaan itseään suorana, vaan kannettaessa vauvan asento on epäsymmetrinen. Kantovälineessäkin vauva saattaa vaikuttaa usein olevan hieman ”mutkalla”, mikä on täysin normaalia.

Vauvan selkä asettuu pyörään c-kirjaimen malliseen asentoon. Pientä (yleensä alle 2 kuukauden ikäistä) vauvaa kannettaessa onkin hyvä kiinnittää huomio vauvan selän pyöreään muotoon ja selän on hyvä antaa pyöristyä vauvalle luontevalla tavalla. Selän pyöreä muoto mahdollistuu, kun vauva saa pitää jalkojaan koukussa siten, että vauvan polvet nousevat vauvan pepun yläpuolelle. Vauvan asento muistuttaa tällöin syvää kyykkyasentoa. Tästä käytetään myös nimitystä M-asento. Tässä asennossa vauvan reisiluun pää asettuu sopivassa kulmassa lonkkamaljaan, mikä tukee lonkkien tervettä kehitystä.

Selän pyöreä muoto mahdollistuu, kun vauva saa pitää jalkojaan koukussa siten, että vauvan polvet nousevat vauvan pepun yläpuolelle. Vauvan asento muistuttaa tällöin syvää kyykkyasentoa.

Vauvan selän ja jalkojen asento vaikuttavat siis suoraan toisiinsa. Kun vauvan jalat ovat koukussa, vauvan selkä pysyy pyöreänä. Jos taas vauvan jalat ovat suorana, myös selkä suoristuu. Tästä syystä kannettaessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti vauvan jalkojen asetteluun. Selkä pysyy pyöreänä, kun vauvan pepun annetaan laskeutua reilusti vauvan polviin nähden alemmas, jolloin vauvan jalat ovat koukussa. Kantoliinassa tämä onnistuu kaikkein helpoiten, kun vauva asetetaan liinan kyytiin siten, että liinan alareuna asettuu vauvan polvitaipeisiin ja vauvan jalat jäävät kantoliinan ulkopuolelle.

Esimerkiksi kietaisuristi2-sidonnassa trikooliinalla tämä tehdään asettamalla vauva aluksi hellästi olkapäiltä alas tulevien köysien varaan siten, että köydet kulkevat vauvan molemmista polvitaipeista. Tämän jälkeen vauvan peppu lasketaan köysien välistä reilusti alemmas, jolloin vauvan polvet koukistuvat ja vauvan selkä pyöristyy. Liinan kerrokset levitetään tämän jälkeen huolella tukemaan vauvaa koko selän ja pepun alueelta mahdollisimman leveästi – polvitaipeesta polvitaipeeseen ja olkapäästä olkapäähän. Liinaa nostetaan varovaisesti vauvan pepun alta kantajan ja vauvan väliin. Liinan alareunasta muodostuu J-kirjaimen muotoinen pussi, jonka kaaren pohjalla vauvan peppu lepää. Näin liina tukee vauvaa napakasti ja vauvan paino jakaantuu tasaisesti vauvan vartalolle.

Kudotulla liinalla ja rengasliinalla asettelu tehdään vastaavalla tavalla, mutta liinakerroksia vauvan päällä on vain yksi.

Vastasyntyneen kantaminen
Näissä kuvissa vauvaa ollaan asettamassa trikooliinan kyytiin. Trikooliina on sidottu ensin siten, että se on napakasti kantajan päällä. Tämän jälkeen vauva asetetaan trikooliinan muodostamien köysien varaan siten, että köydet asettuvat vauvan polvitaipeisiin. Vauvan pepun annetaan laskeutua köysien välistä siten, että peppu on vauvan polviin nähden selvästi alempana. Vauvan jalat ovat siis syvässä kyykkyasennossa ja näin myös vauvan selkä pyöristyy.

”HUS:n Lastenklinikan fysioterapeutti Kristiina Kauppinen sanoo, että kantaminen on hyväksi pienen vauvan kehitykselle, koska silloin keho saa liikettä, toisin kuin sitterissä lekotellessa.

– Sammakkoasento-ohje on ihan hyvä, mutta normaalisti kehittyneen vauvan lantiolle tuskin on haittaa, vaikka polvet olisivat kantaessa lantiota matalammalla. Sen sijaan selän pyöreys on tärkeää, Kauppinen sanoo. Vauvan selkäranka pyöristyy luonnostaan, kun taas aikuisen selkäranka on S:n mallinen.

– Jos jalat roikkuvat ihan alaspäin, vauvan selkä jää helposti liian suoraksi, Kauppinen sanoo.

Terve vauvan kestää Kauppisen mukaan melko huonojakin asentoja vaurioitta. Selkää ei silti kannata pakottaa asentoihin, joihin lihaksisto ei ole valmis. Huonot asennot voivat vaikuttaa liikkumisen ja luuston kehitykseen.”

Kuluttaja-lehti 2/2014, s. 11

Milloin lonkat aukeavat ja miten se vaikuttaa kantamiseen?

Kantamisen yhteydessä kuulee usein puhuttavan, että kantoasentoon vaikuttaa vauvan lonkkien aukeaminen. Tämä taas aiheuttaa usein hämmennystä vanhemmissa. Harmillista kyllä, monet saattavat jopa jättää kantamisen kokonaan, koska epätietoisuus lonkkien suhteen aiheuttaa epävarmuutta. Kantamisen opastajilta ja kantamisaiheisilla foorumeilla kysytäänkin hyvin usein juuri näitä kysymyksiä: Mistä tietää, ovatko vauvan lonkat auenneet? Entä miten vauvaa tulisi kantaa ennen lonkkien aukeamista ja sen jälkeen?

Lonkkien avautumisella tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, ettei pieni vastasyntynyt vauva vielä avaa jalkojaan juurikaan sivusuunnassa, vaan pitää jalkojaan etupuolellaan vatsaansa vasten. Vauvan kasvaessa hän alkaa avaamaan jalkojaan enemmän sivuille. Lonkat siis ikään kuin aukeavat sivuille suuremmassa kulmassa. Tämän huomaa parhaiten vauvan maatessa selällään esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä. Yleensä lonkat avautuvat suunnilleen 2-5 viikon iässä, joillakin vauvoilla jo pian syntymän jälkeen.

Vastasyntynyt vauva on kantovälineen kyydissä syvässä kyykkyasennossa, jossa vauvan polvet osoittavat kantajan vatsaa kohden, samoin kuin vauvan jalkaterät. Vauvan kasvaessa vauvan polvet ja varpaat osoittavat enemmän kantajan kylkiä kohden.

Kantamisen kannalta tämä tarkoittaa, että ennen lonkkien aukeamista vauvan asento kantovälineen kyydissä on jalkojen suhteen suppeampi. Vauvan annetaan pitää jalkojaan kapeassa asennossa eikä vauvan lonkkia avata sivuille enempää kuin, mihin vauva tuntuu valmiilta. Vastasyntynyt vauva on kantovälineen kyydissä syvässä kyykkyasennossa, jossa vauvan polvet osoittavat kantajan vatsaa kohden, samoin kuin vauvan jalkaterät. Kun vauvan huomaa avaavan lonkkiaan sivuille, voi vauvan myös kantovälineen kyydissä asettaa huoletta asentoon, jossa lonkat ovat suuremmassa kulmassa auki. Tällöin vauvan polvet ja jalkaterät osoittavat enemmän kantajan kylkiä kohden.

Vastasyntyneen kantaminen - Ipanainen
Vasemmalla vauva, joka avaa lonkkiaan vielä kapeammassa kulmassa ja pitää jalkojaan etupuolellaan. Oikealla vauva, joka avaa lonkkiaan suuremmassa kulmassa sivuilleen.
Ero kantoasennossa ei ole suuren suuri, kun puhutaan vastasyntyneestä ja muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta. Molempien kantoasento on syvä kyykkyasento. Ihan pienellä vauvalla polvet ja varpaat osoittavat kantajan vatsaa kohden. Lonkkien avautuessa suuremmassa kulmassa vauvan polvet ja jalkaterät osoittavat enemmän kantajan kylkiä kohden.
Ero kantoasennossa ei ole suuren suuri, kun puhutaan muutaman viikon ja muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta. Molempien kantoasento on syvä kyykkyasento. Ihan pienellä vauvalla polvet ja varpaat osoittavat kantajan vatsaa kohden. Lonkkien avautuessa suuremmassa kulmassa vauvan polvet ja jalkaterät osoittavat enemmän kantajan kylkiä kohden.
Vastasyntyneen kantaminen
Tässä kuvassa on aivan muutaman päivän ikäinen vauva pääsemässä rengasliinan kyytiin. Asetettaessa vauvaa liinaan, tulee olla tarkkana, ettei vauvan jalkoja avaa liikaa sivuille. Vauvan polvet ja jalkaterät osoittavat kantajan vatsaa kohden.

Jalat liinan sisällä sykkyrässä vai liinan ulkopuolella?

ipa__cherryTämä kysymys liittyy oikeastaan edelliseen aiheeseen eli lonkkien aukeamiseen. Kun itse aloitin opastamisen kantamisen kysymyksissä, yleinen tapa ohjeistaa vastasyntyneen kantamiseen oli neuvoa jättämään vauvan jalat sykkyrässä kokonaan liinan sisään, kunnes lonkat ovat auenneet.

Pitkään itsekin opastin näin ja olen myös omien vauvojeni kantamisen aloittanut pitämällä vauvan jalkoineen päivineen liinan sisällä. Käytännössä vanhempien ohjaaminen tuntui monesti kuitenkin hankalalta tällä tyylillä. Vauvan asento liinan sisällä ajautui usein sellaiseksi, että vauvan jalat olivat hassusti kippurassa vauvan pepun alla. Koko vauvan paino tuntui pahimmillaan asettuvan vauvan jalkaterien päälle. Sanamuoto ”jalat sykkyrällä” tuntui myös hämmentävän vanhempia. Itsekään en oikein tiennyt, miten vauvan jalat olisi mukavinta asetella liinan sisään.

Vauva on helpompi saada hyvään asentoon kantoliinan kyytiin, kun vauva asetetaan liinan kyytiin siten, että liinan alareuna asettuu vauvan polvitaipeisiin ja vauvan jalat jäävät kantoliinan ulkopuolelle.

Oman kantovälineohjaajan koulutukseni ja kokemukseni myötä en juuri koskaan enää täysiaikaisena syntyneiden normaalipainoisten vauvojen kanssa opasta jättämään vauvan jalkoja kokonaan liinan sisään. Tähän suositukseen on päätynyt myös moni muu kantamisen opastaja sekä Suomessa että ulkomailla.

Mielestäni käytäntö on toimiva pienten vauvojen kanssa ja mahdollistaa mukavan kantoasennon vastasyntyneelle. Vauva on helpompi saada hyvään asentoon kantoliinan kyytiin, kun vauva asetetaan liinan kyytiin siten, että liinan alareuna asettuu vauvan polvitaipeisiin ja vauvan jalat jäävät kantoliinan ulkopuolelle. Tärkeää on, että vauvan pepun annetaan ”pudota” reilusti polviin nähden alemmas asetettaessa vauvaa liinan kyytiin.

Ehkä tärkein etu jalkojen jättämisessä liinan ulkopuolelle on vauvan oman aktiivisen liikkeen mahdollistaminen. Vauvan aktiivisuus kannettaessa on hyvä juttu, sillä se tukee vauvan motorista kehitystä. Ihan jo pienikin vauva osaa mukailla kantajan liikkeitä ja jos jalat ovat liinan sisällä sumpussa, siihen ei ole samanlaista mahdollisuutta. Jalat kantoliinan sisällä kantoasento on siis ikään kuin passiivisempi lapselle. Etenkin isomman vauvan kohdalla jalkojen pitämiselle liinan sisällä sykkyrällä ei ole nähdäkseni mitään hyvää syytä, vaan lapsen olisi hyvä päästä liikuttamaan itseään vapaasti kantovälineen kyydissä mukaillen kantajan liikkeitä.

Kannetaanko vauvaa pystyasennossa vai kehtoasennossa?

Suositukset vauvojen kantamiseen liittyen ovat muuttuneet jonkun verran viimeisten vuosien aikana. Vielä joitakin vuosia sitten vastasyntyneitä vauvoja suositeltiin kannettavaksi kantovälineen kyydissä niin kutsutussa kehtoasennossa eli siten, että vauva on makaavassa asennossa kantovälineen kyydissä. Tätä ohjetta näkyy edelleen joidenkin kantoliinojen käyttöohjeissa sekä kantamiseen liittyvillä nettisivuilla ja oppaissa.

Nykyään suurin osa kantamiseen perehtyneistä asiantuntijoista suosittelee kuitenkin lähes yksimielisesti vauvan kantamista pystyasennossa heti syntymän jälkeen. Myös Suomessa Kantoliinayhdistys ja kantovälineohjaajat suosittelevat vauvan kantamista pystyssä kantajan rintaa vasten aivan vastasyntyneestä lähtien.

Pystyasento on turvallisin kantoasento niin vauvan hengityksen kuin selän ja lonkkien kannalta, kunhan vauvan niska ja selkä on tuettu huolella kannettaessa. 

Pystyasento on ennen kaikkea turvallisin vaihtoehto vauvan hengityksen kannalta, mutta myös mukavampi ergonomian kannalta. Makaavassa kehtoasennossa vauvaa ei saa syvään kyykkyasentoon eikä vauva pääse liikuttamaan itseään luontevasti. Kehtoasennossa on suurempi riski, että vauva valahtaa selän ja hengityksen kannalta huonoon asentoon. Kehtoasennossa vauva on usein myös niin matalalla (lähempänä kantajan napaa kuin rintaa), että vauvan vointia on hankalampi tarkkailla kuin vauvan ollessa lähellä omaa kaulaasi.

Pystyasento kannettaessa on turvallinen niin selän, lonkkien kuin hengityksen kannalta, kun vauvan niska ja selkä on tuettu huolella. Kantovälineen tulee tukea vauvaa koko selän alueelta ja kyljistä, jottei vauva pääse lysähtämään ja leuka painumaan rintaa vasten. Usein myös vauvat viihtyvät kantovälineessä paremmin pystyasennossa.

Vastasyntyneen kantaminen

Miten varmistun, että vauva saa henkeä?

ipa__sunKun kantovälinettä käytetään oikein, ei tarvitse pelätä vauvan hengityksen puolesta. Vauva on kantovälineen kyydissä täysin turvassa. Missäpä muualla vauva olisi paremmassa paikassa kuin vanhemman rinnalla, mistä vauvaa voi tarkkailla aivan lähietäisyydeltä? Kun kannat vauvaa lähelläsi, kuulet koko ajan vauvan hengityksen ja tunnet jopa vauvan sykkeen omaa sydäntäsi vasten. Tärkeää onkin, että kannat vauvaa riittävän korkealla – vauvan pään tulisi olla aina pussausetäisyydellä.

Kun kantovälinettä käytetään oikein, ei tarvitse pelätä vauvan hengityksen puolesta. Vauva on kantovälineen kyydissä täysin turvassa.

Vauvan hengityksen kannalta tärkeää on, että vauvaa kannetaan pystyasennossa siten, että kantoväline tukee napakasti vauvaa koko vauvan selän alueelta. Kantoväline tulee kiristää huolella, sillä liian löysässä kantovälineessä vaarana on, että vauva lysähtää hengityksen kannalta huonoon asentoon. Jos vauva taittuu kantoliinassa ikään kuin kaksinkerroin linkkuveitsimäiseen asentoon, on kantoväline liian löysälle säädetty. Tarkkaile aina, ettei vauvan pää retkahda eteenpäin siten, että vauvan leuka pääsisi painumaan vauvan rintaa vasten. Vauvan leuan alle olisi hyvä mahtua testattaessa vähintään yksi aikuisen sormi.

Vauvan kasvojen on hyvä olla kokonaan näkyvillä kannettaessa. Kasvoja ei tule peittää esimerkiksi vaatteilla tai kantoliinan kankaalla siten, ettei vauvalle jää kunnollista ilma-aukkoa. Tarkista myös, että vauvalla on mahdollisuus kääntää itse päätään näin halutessaan. Vauvan päätä ei tulisikaan mielellään pakottaa paikalleen siten, ettei vauvalla ole itsellään mahdollisuutta liikuttaa päätään.

Jotkut vauvat tykkäävät kääntää kasvonsa kokonaan kantajaa vasten siten, että nenä painautuu rintaa vasten. Tästä ei tarvitse huolestua, jos vauvalla on vapaus liikuttaa päätään niin halutessaan. Voit toki oman mielenrauhasi vuoksi kääntää hellästi vauvan päätä hieman sivulle siten, että vauvan poski lepää rintaasi vasten. Hyvä ratkaisu ei ole kuitenkaan kääntää vauvan päätä liikaa sivusuunnassa, sillä tällöin hengitys voi olla hankalampaa vauvalle. Jos haluat irrottaa vauvan nenän omasta rintakehästäsi, paras vinkki on nojata ihan vähän kevyesti eteenpäin ja antaa vauvan itse hakea päälleen uuden mukavan asennon.

vastasyntynyt kietaisuristi
Esimerkki vauvalle turvallisestä pään asennosta kantovälineessä: vauvan poski lepää kantajan rintaa vasten.

Miten vauvan niska ja pää tuetaan?

Koska vastasyntyneiden selän ja niskan lihaksisto on vielä kehittymätön, ei vauva kykene heti syntymänsä jälkeen hallitsemaan kehoaan tai kannattelemaan päätään. Tästä syystä vauvan niska on aina tuettava käsiteltäessä vauvaa, myös kantaessa. Niska tulee tukea myös asetettaessa vauvaa kantovälineen kyytiin.

Kantaessa on hyvä kiinnittää huomiota myös omiin liikkeisiin. Vauva kyydissä ei kannata kumarrella tarpeettomasti tai tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Jos nostat jotain lattialta, mene mieluummin kyykkyyn käyttäen jalkojasi. Vauvan lihakset kehittyvät hiljalleen vauvan elämän ensimmäisten kuukausien aikana ja vähitellen vauva jaksaa kannatella päätään pidempään.

Pienen vauvan niska on aina tuettava kantaessa ja asetettaessa vauvaa kantovälineen kyytiin. Kantaessa on hyvä kiinnittää huomiota myös omiin liikkeisiin. Vauva kyydissä ei kannata kumarrella tarpeettomasti tai tehdä äkkinäisiä liikkeitä.

Kantaessa niskan tukemisen voi varmistaa eri tavoin riippuen hieman käytettävästä kantovälineestä. Kudotun kantoliinan ja rengasliinan kanssa voi tehdä vauvan niskan tueksi liinan yläreunan alle kääräistävän niskatukirullan eli ”moltonin”. Moltonin voi tehdä ihan mistä vaan sopivan kokoisesta kankaasta. Hyvin tarkoitukseen käyvät esimerkiksi kestovaippojen taittoimut sekä pienet harsot. Rengasliinassa moltonin voi tehdä myös rengasliinan omasta hännästä. Kun teet moltonin, varmista sidontavaiheessa, että jätät riittävästi liinaa vauvan niskaan. Liinan yläreunan olisi hyvä riittää vauvan pään yli, jotta moltonille jää riittävästi tilaa. Jos liinaa ei jätä riittävästi yläreunaan, molton sijoittuu liian alas vauvan selkään eikä tue vauvaa niskasta, vaan päinvastoin jättää niskan liian vähän tuetuksi.

Trikooliinan kanssa ei ole tarpeen käyttää moltonia, jos liinan kaikki kerrokset on levitetty huolella tukemaan vauvaa olkapäästä olkapäähän ja smokkivyö (liinan päälimmäinen kerros) nousee korkealle vauvan niskaan. Kiinnitä sidontavaiheessa huomiota siihen, että kiristät liinan todella napakaksi ennen vauvan kyytiin laittamista. Tarkista etenkin, että smokkivyön yläreuna on riittävän kireällä. Smokkivyö nostetaan aivan viimeiseksi vauvan selän yli korkealle niskaan saakka. Kun smokkivyön yläreuna on tarpeeksi tiukka, tukee se juuri sopivasti vauvan niskaa.

Kantorepuissa niskan tukeminen varmistuu, kun käytetään kantoreppuun soveltuvaa vauvatukea. Vauvan niskan taakse repun sisään voi halutessaan kääräistä vaikka harson rullalle, jos haluaa lisätukea vauvan niskalle.

Vastasyntyneen kantaminen
Vauvan niska on tuettu kudotun liinan yläreunan alle laitettavalla ’moltonilla’ eli pienellä rullalle käärityllä kankaalla.

Kuinka kauan vauvaa voi kantaa kerrallaan?

Kantamiselle kantovälineessä ei ole olemassa mitään tarkkoja aikarajoja. Kun turvallinen kantoasento on kunnossa, vauvaa voi kantaa niin kauan kuin se itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä. Kun vauva on asetettu kantovälineen huolellisesti, vauvan kehoon ei kohdistu ylimääräistä rasitusta ja kantaminen on täysin turvallista jopa useamman tunnin ajan. Vauva on luontevassa asennossa kantajan rinnalla, jossa hän saa nauttia turvallisesta olosta ja läheisyyden lukemattomista hyvistä puolista. Vauva ei ole koskaan kantovälineessä passiivinen mukanakulkija, sillä vauva mukailee koko ajan kehollaan kantajan liikkeitä ja saa vaihtuvia ärsykkeitä kaikille aisteilleen. Vauva ei siis ole kantovälineen kyydissä staattisessa asennossa. Tärkeää on kuitenkin aina tarkkailla vauvan vointia.

Liiallista kantamista tarvitsee harvoin pelätä, sillä kantamista tauottavat luonnostaan vähintääkin vauvan ruokailutauot, vaipanvaihdot ja seurusteluhetket.

Liiallista kantamista tarvitsee harvoin pelätä, sillä kantamista tauottavat luonnostaan vähintääkin vauvan ruokailutauot, vaipanvaihdot ja seurusteluhetket. Vauvat yleensä ilmoittavat omalla tavallaan, jos he kokevat olonsa kantovälineessä epämukavaksi. Joidenkin vauvojen kanssa päivässä saattaa kertyä paljonkin kantamistunteja, jos vauva tarvitsee erityisen paljon läheisyyttä ja liikettä. Vauvojen temperamenteissa ja läheisyyden tarpeessa on paljon keskinäisiä eroja, samoin kuin vanhempien tarpeissa, joten tuntien kantohetkiä ei läheskään kaikkien vauvojen kanssa tule harrastettua. Vauva saa kuitenkin lyhyemmistäkin kantohetkistä paljon positiivisia kokemuksia.

Vauvalle on tärkeää saada monipuolisia aistiärsykkeitä, joten kantamisen ohella vauvaa kannattaa muun muassa sylitellä eri asennoissa. Lisäksi vauvaa kannattaa pitää vaihtelevasti selällään, kyljellään ja vatsallaan.

Jos vauvaa kantaa paljon, kannattaa huomioida, että kantajan keho joutuu koville. Suosittelen pitämään omasta fyysisestä kunnosta huolta, nauttimaan riittävästi lepohetkistä ja käymään esimerkiksi osteopaatilla huollattamassa omaa kehoa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa vuorotella kantamisessa mahdollisimman paljon toisen hoitajan kanssa, jotta kantaja saa aina välillä mahdollisuuden levätä.

Mikäli sinulla on mitään epäilyksiä vauvan terveydentilaan liittyen, joilla voisi olla vaikutusta kantamiseen, kannattaa keskustella kantamisesta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Muistathan myös aina tarkkailla vauvaa säännöllisesti kantaessasi.

Voiko kantaessa imettää?

Monet pienet vauvat saattavat viettää rinnalla useita tunteja vuorokaudessa, ja houkutus saada omat kädet vapaaksi imetyksen ajaksi voi olla suuri. Kantovälineessä imettäminen on täysin mahdollista ja se onnistuu monilta, mutta usein vasta lapsen kasvaessa. On hyvä tiedostaa, että kyseessä on usein kompromissi sekä optimaalisen kantoasennon että imetysasennon kannalta. Kantovälinettä joutuu yleensä hieman löysäämään imetyksen ajaksi, jotta lapsen saa imetyksen kannalta sopivalle korkeudelle.

Vastasyntyneiden vauvojen kanssa imetys kantovälineessä ei useinkaan ole helppoa eikä välttämättä suositeltavaakaan. Pienen vauvan kanssa on aina ensiarvoisen tärkeää huolehtia vauvan turvallisuudesta ja vapaista ilmateistä, jotka takaavat lapsen hengityksen. Kantaessa imetykseen suositeltavin asento on tästä syystä pystyasento. Pienille vauvoille pystyasento voi kuitenkin olla hankala imetyksen kannalta, kun vauva ei kannattele vielä päätään. Itse en suosittele pienten vauvojen kanssa nk. hands free -imetystä makaavassa kehtoasennossa.

Jos imetät kantovälineessä, tarkkaile vauvaa koko ajan äläkä anna vauvan nukahtaa kantovälineen kyytiin siten, että rinta on vauvan suussa. Kun vauva on lopettanut imemisen, irrota nänni vauvan suusta ja tarvittaessa kiristä kantoväline uudelleen ja korjaa kantoasento hengityksen kannalta turvalliseksi.

Imetykseen liittyvissä kysymyksissä suosittelen lämpimästi kääntymään imetystukihenkilöiden ja imetysohjaajien puoleen. Tukea imetykseen saat muun muassa Imetyksen tuki ry:ltä.

Mitä pitää erityisesti huomioida vastasyntyneen kantamisessa?

Tässä vielä muistilista, mitä kaikkea on hyvä huomioida vastasyntyneen kantamisessa.

  • Kanna vauvaa pystyasennossa.
  • Pidä vauvan pää pussausetäisyydellä ja kasvot näkyvillä.
  • Tarkista, että vauvan selkä on pyöreänä, peppu alhaalla ja jalat koukussa.
  • Älä avaa pienen vauvan lonkkia pakottaen sivuille – Vauvan polvet ja jalkaterät osoittavat omaa vatsaasi kohden.
  • Tue vauvan selkä ja niska.
  • Kiristä kantoväline huolella – Vauva on tiiviisti itseäsi vasten.
  • Huolehdi, ettei vauva pääse lysähtämään kantovälineessä siten, että vauvan leuka painautuu vauvan rintaa vasten – Vauvan kaulan ja leuan väliin mahtuu yksi aikuisen sormi.
  • Tarkista, että vauvalla on mahdollisuus kääntää itse päätään.

Tarvitsetko apua kantamiseen?

Jos olet epävarma kantamisen suhteen, suosittelen ehdottomasti pyytämään apua kantamiseen. Meille Ipanaiselle olet aina tervetullut käymään myymälässämme kysymään ja juttelemaan kantamisesta. Paikalla on aina kantamiseen perehtynyt henkilö, joka opastaa kantamisen kanssa kädestä pitäen. Kantamiseen saat apua myös Kantoliinayhdistyksen tukihenkilöiltä ja kantovälinelainaamoista. Suosittelen lämmöllä myös Facebookista löytyvää ryhmää Kantoliinat ja kantoreput – kysy ja keskustele.

Haluatko lukea lisää?

 

Kirjoittaja

Anu Mäkinen on kantovälineohjaaja sekä toinen Ipanaisen omistajista. Anu on suorittanut kolmeosaisen Die Trageschule© -kantovälineohjaajan koulutuksen ja pätevöitynyt vuonna 2013 sertifioiduksi kantovälineohjaajaksi (Certified Carrying School Consultant). Kantovälineohjaajan koulutuksen ansiosta Anulla on hyvät perustiedot kantamiseen liittyvistä fysiologisista ja psykologisista seikoista ja valmius avustaa lapsen kantamisen moninaisissa kysymyksissä. Anu tuntee hyvin erilaiset kantovälineet ja kantoliinan sidontatekniikat. Kantovälineohjaajan työn kulmakivi on perheiden yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen ja kunnioittaminen.

Kantovälineohjaajalla ei ole terveydenhuollon koulutusta. Mikäli sinulla on mitään epäilyksiä vauvan terveydentilaan tai erityistarpeisiin liittyen, joilla voisi olla vaikutusta kantamiseen, kannattaa keskustella kantamisesta lasta hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

 

TUTUSTU TUOTTEISIIN

Kommentit